Millainen on ihanteellinen koulu uuden opetussuunnitelman mukaisine vaatimuksineen? Yhtenäiskoulu 0-9 mahdollistaa lapsen ja kodin tuntemisen ilman katkoja (koulunvaihtoja). Saman katon alla toimivan henkilökunnan tulee tuntea oppilaat ja oppilaan tulee tuntea kaikki talon aikuiset. Tämä helpottaa huomattavasti yhteisöllisyyden rakentamista. Koulun henkilökunta puhaltaa yhteen hiileen ja yhteisistä pelisäännöistä pidetään kiinni. Henkilökunnalla täytyy olla mahdollisuus hioa toistensa kanssa päivittäin yhteisöllisyyttä ja ammatillista jakamista uusissa oppimisympäristöissä ja nopeassa muutostahdissa. Yhteisopettajuuden harjoittelu onnistuu parhaiten rinnakkaisluokkien kanssa.
Yläkouluikäisten keskittäminen isompiin laitoksiin näyttää jatkuvan. Murrosikäisten tukeminen onnistuisi parhaiten hajauttamalle heitä mahdollisimman moniin yhtenäiskouluihin, omien kaupunginosien lähikouluihin. Kouluverkkosuunnittelussa lähtökohta pitäisi olla Järvenpäässäkin lapsilähtöisyydessä ja pedagogiikassa. Näin pystyttäisiin vaikuttamaan lasten ja nuorten kasvavaan syrjäytymiseen ja lastensuojelun kuluihin sekä Järvenpäässä nuorten keskuudessa kasvaviin huume- ja päihdeongelmiin. Kouluterveyskyselyissä kasvaviin vakaviin huoliin tulisi vastata ja kouluverkkoratkaisulla niihin pystyttäisiin vastaamaan, jos halua löytyy.
Saavatko Järvenpään perheet tasapuolista koulupalvelua uudessa kouluverkossa? Säilyykö oppilaan ja kodin tuntemus läpi perusopetuksen? Saako jokainen lapsi käydä lähikoulua omassa kaupunginosassaan turvallisilla koulumatkalla? Onko kaikilla lapsilla tasapuolinen pääsy yhtenäiskouluun? Vastaako tämä suunnitelma koulushoppailun vähentämiseen, mitä nytkin jo tapahtuu? Vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin on tyly EI.
Viisaus ei asu norsunluutornissa vaan yhteissuunnittelussa. Järvenpäässä tehdään liian pitkälle asioita kuuntelematta ja sen jälkeen on tosi vaivalloista perääntyä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää runnoa ja kiemurrella päätökset läpi väkisin. Nyt olisi ollut tuhannen taalan paikkaa miettiä kouluverkkoratkaisu perusteellisemmin uusiksi hyvällä pedagogisella suunnittelulla, koska koulut täytyy muutenkin sisäilmaongelmien vuoksi uusia tai remontoida. Miksi pedagoginen ajattelu jäi ohueksi? Siksi, että kouluverkkotyöryhmän suunnittelijoista 90% ei ole koskaan ollut töissä koulussa.
Tutkimukset tukevat kritiikkiä liian suurille kouluille. Professori Liisa Keltinkangas-Järvisen mukaan koulun kattokoko alkaa olla 600:ssa oppilaassa. Sen suurempia ei tarvitsisi rakentaa. Järvenpään keskustan alueelle rakennettavissa koulupalatseissa henkilökunnan määrä nousee sataan ja oppilasmäärät tuhanteen. Johtaminen vaikeutuu.
Tämän lisäksi en ymmärrä tuhlaamista. Bruttoneliöhinnat nousevat Suomen kalleimpien koulujen rakentamisen tasolle. Miksi? Toisella kädellä ollaan huolissaan velkaantumisesta, mutta toisella kädellä annetaan miljoonien valua koulupalatsien rakentamisessa. Vertailemalla lähikuntien koulurakentamista, olisimme saaneet erinomaisia yhtenäiskouluratkaisuja aikaiseksi huomattavasti pienemmillä bruttoneliöillä.
Itse en pääse valtuustossa puhumaan, koska olen kaupungissa rehtorina, mutta laittaisi asian uudelleen valmisteluun seuraavilla evästyksillä: rakentamiskustannuksissa on päästävä huomattaviin säästöihin verrattuna esitettyihin kustannuksiin sekä oppilaiden lähikouluperiaatetta mietitään uudelleen pienempien yhtenäiskoulujen rakentamisen ja moduuliratkaisujen kautta. Toivon valtuutetuilta viisaita päätöksiä asian ympärillä.